Kurssin alku

Noo, vaikka tuosta kurssin alusta nyt alkaakin olla jo kohta kolme viikkoa, niin eiköhän nuo asiat ole vielä (toivottavasti!) aika hyvässä muistissa.

Eli kurssi alkoi siis 27.1 ja ensimmäinen käsittelemämme asia oli virkkaus. Olimme saaneet jo hyvissä ajoin Tarjalta ennakkotehtävän ensimmäistä demokertaa varten ja minäkin olin aloittanut pienten mallitilkkujen virkkaamisen jo joululoman aikana. Se oli sellainen hyvä puuha, jonka saattoi aina aloittaa kun ei ollut mitään tekemistä, mutta sen saattoi myös hyvillä mielin jättää välillä pitkäksikin aikaa pöydälle odottamaan; niissä kun ei tarvinnut muistaa oikeastaan mitään muuta kuin se, miten mitkäkin silmukat tehdään. Joululomalla sainkin jo aika ison kasan mallitilkkuja tehtyä.

Muutamia mallitilkkuja

Kuten kuvastakin näkyy, tein jokaisesta mallista kaksi tilkkua, toisen paksummalla ja toisen ohuemmalla langalla. Kun silmukkamäärä on kummassakin tilkussa sama, tulee langan paksuuden vaikutus helposti esille. Siten oppilaiden on ehkä helpompi hahmottaa se, miten heidän valitsemansa lanka vaikuttaa työn ulkonäköön ja tekemiseen. Vaikka ohut lanka varmasti näyttäisikin monen oppilaan mielestä hienommalta kuin paksu, niin ehkä mallitilkkukansiotani katsellessaan he huomaavat, että jos tekee työnsä ohuemmasta langasta, on siinä paljon enemmän tekemistä kuin jos tekisi paksummasta langasta. Vasta-alkajille en liian ohutta lankaa antaisikaan, vaan jonkun tarpeeksi paksun ja tarpeeksi tiukkakierteisen. Tarpeeksi paksun sen takia, että siitä on helpompi virkata ja siinä muutamakin ketjusilmukka näyttää paljon enemmältä kuin ohuessa langassa ja tarpeeksi tiukkakierteisen sen takia, että sitä on myös helpompi virkata, kun koukku ei mene niin helposti langan keskeltä. 

Tunnilla kävimme sitten läpi perussilmukoita ja sitä mitä koulussa voisi oppilaiden kanssa tehdä eri luokka-asteilla. Muistelimme myös omia kouluaikojamme ja niitä töitä, joita me olemme tehneet. Kun Tarja kysyi, mitä olimme itse virkanneet koulussa, niin minulla ei tullut mitään muuta mieleen, kuin sellainen punainen kissa, joka tehtiin liimaamalla ketjusilmukkaketjua talouspaperirullan ympärille. Olin silloin ensimmäisellä tai toisella luokalla. Muistan olleeni närkästynyt, sillä meidän täytyi tehdä ketju sormivirkkaamalla ja minä osasin jo virkata koukulla. Mummoni opetti minut virkkaamaan, kun en ollut vielä edes koulussa. Olin katsellut hänen patalappujaan ja miettinyt miten ne oli tehty. Kun mummo kertoi, että hän oli virkannut ne, niin pyysin häntä opettamaan minuakin virkkaamaan. Eli minulla virkkauksen opettelu on lähtenyt omasta halustani oppia.

Kun aloin muistelemaan asiaa enemmän vielä tunnin jälkeen, muistin, että olen virkannut myös reunapitsiä pyyheliinaan. Se oli vaaleanpunaista ja teimme ns. ruutuvirkkausta. Taisimme vielä suunnitella mallinkin itse. Olin silloin ehkä kolmannella tai neljännellä luokalla. Mutta myöhemmältä ajalta minulla ei ole mitään muistikuvia siitä, olenko virkannut jotain koulussa. Muistan kyllä, että kun olin seitsemännellä luokalla, muutama oppilas virkkasi pipon, mutta minä en virkannut.

Kävimme lävitse myös työotteita ja sitä, miten jokainen meistä on oppinut virkkaamaan eli millä työotteella virkkaaminen tuntuu luontevimmalta. Itse virkkaan kynäotteella ja pidän työtäni keskisormen ja peukalon välissä. Lanka minulla kulkee etusormen ylitse ja menee sen jälkeen nyrkin sisään, jossa nimetön ja pikkusormi pitävät sen sopivalla kireydellä. Huomasinkin, että olen opetellut virkkaamaan samalla tavalla, kuin kaikissa oppaissa neuvotaan. Siitä onkin minulle hyötyä, sillä nyt minun ei tarvitse opetella uutta tapaa virkata. Koska kun minä itse virkkaan samalla tavalla kuin mitä oppilaiden kirjassa neuvotaan, on siitä se hyvä puoli, että oppilaat eivät mene sekaisin erilaisten virkkausotteiden kanssa. 

Opettelimme myös virkkaamaan "väärällä" kädellä, eli kun minä olen oikeakätinen ja virkkaan siis myös oikeakätisesti, niin tunnilla opettelin virkkaamaan vasenkätisesti. Ja kyllähän se oli vaikeaa! Työ ei meinannut millään pysyä kunnolla kädessä, lanka meni mistä sattui ja kaikki vaan tuntui oudolta. Jouduin vähän väliä laittamaan työn käteeni oikeakätisesti ja ihan kunnolla katsomaan, että miten lanka menee ja millä tavalla pidän työtäni. Ja sitten yrittämään saada työ näyttämään vasenkätisesti samalta. Loppujen lopuksi se kuitenkin onnistui ja onnistuin tekemään sekä ketjusilmukkaa että kiinteitä silmukoita vasenkätisesti. Vasenkätisiä oppilaita ajatellen olisi hyvä, jos opettaja osaisi myös virkata vasenkätisesti ja ymmärtäisi virkkauksen rakenteen myös vasenkätisesti tehtynä. Tulevana oman ammatitni osaajana, minusta onkin tärkeä, että osaan opettaa jokaista oppilastani tasavertaisesti. Siksi aionkin opetella virkkaamaan ainakin suhteellisen hyvin myös vasenkätisesti. Ja ainakin tämän jälkeen tietää miltä alakoululaisesta tuntuu, kun koukku laitetaan ensimmäistä kertaa käteen! 

Lopputunnista laadimme pöytäryhmittäin virkkausohjeita annetuille malleille ja sen jälkeen aloimme opettamaan toisillemme virkkausmalleja joita itse olimme opetelleet. Anitta opetti meidän ryhmälle tiivis simpukkapinta -nimisen mallin (joka myös näkyy kuvassa alimmaisena) ja minä opetin korinpohjamallin. En ollut tehnyt sitä kovin paljoa, joten meinasi olla kyllä hakusessa ohje. Mutta ongelmista selvittiin ja sain korinpohjamallin ainakin jotenkin opetettua. Lupasin kyllä pöytäryhmäläisilleni ottavani selvää, että opetinko mallin heille oikein. Ja jos en opettanut, lupasin näyttää heille virallisen tekemistavan seuraavalla kerralla. Mutta niin vain olinkin osannut opettaa heille ohjeen juuri oikein :)