Virkkausdemotusta

Tälle kerralle meillä oli ennakkotehtävänä tutustua johonkin meitä kiinnostavaan virkkauslajiin, -tekniikkaan, -ilmiöön tai -materiaaliin, kokeilla sitä ja valmistautua esittelemään se muille.

Minä valitsin tekniikakseni koukkuamisen. Olin jo aiemmin kokeillut koukkuamista, mutta kokeiluistani ei silloin tullut oikein mitään. Nyt päätinkin opetella tekniikan ihan kunnolla. Tarjalla oli hyvä koukkuamiskirja, josta katsoin ohjeita ja valitsin demottavaksi sekä ihan perinteisen koukkuamisen että koukkuamispinnan, joka näytti aivan neulotulta. Opettelin tekemään pinnat kunnolla ennen tuntia ja tein niistä mallitilkut. Otin mukaani tunnille myös kummastakin mallista keskeneräiset tilkut. Aloitin demoamisen näyttämällä ensin valmiin mallitilkun perinteisestä koukkuamisesta ja sitten näytin miten sitä tehdään. Sen jälkeen näytin toisen mallitilkun ja sitten miten sitä tehdään. Toinen mallitilkku toimi tavallaan "kehittyneempänä" versiona koukkuamisesta.

 Yleisesti ottaen, demonstroidessa pitää ottaa huomioon jokseenkin monta asiaa. Demonstroijan täytyy hallita esittelemänsä asia niin hyvin, että hän pystyy esittelemään sen yksinkertaisella ja tehokkaalla tavalla. Hän ei saa puhua liian nopeasti eikä myöskään näyttää tekniikkaa liian nopeasti. Hänen on monesti täytynyt miettiä jo etukäteen ne asiat jotka hän kertoo demonstroidessaan ja suunnitella sanansa hyvinkin tarkkaan. Demonstraatio voidaan myös jakaa kuuteen eri osavaiheeseen/ohjeeseen.

1. Anna ensin yleiskuva ja sitten näytä osavaiheet.
2. Anna visuaalista tukea.
3. Anna verbaalista tukea.
4. Auta muistamaan.
5. Auta ymmärtämään.
6. Aktivoi mukaan.

Kun kaikki olivat esittäneet omat demonsa, pöytäryhmät jaettiin uudestaan ja jokainen opetti oman tekniikkansa tms. muille sen pöytäryhmän jäsenille. Meidän pöytäryhmässä oli tekniikkoina haarukkavirkkaus, vaakaribbi, tölkkilenkeistä virkkaus ja minun koukkuaminen. Itselleni noista tekniikoista oli jo ennestään tuttua haarukkavirkkaus; olen joskus alkanut tekemään haarukkavirkkaamalla huivia. Sekin tosin on vielä keskeneräisten töiden laatikossa, silä en oikein keksinyt, millä olisin saanut suikaleet kunnolla liitetyksi toisiinsa. Tai sain kyllä ne liitetyksi, mutta viimeinen silmukka tuotti ongelmia, enkä saanut sitä päätellyksi kunnolla. Mutta jospa sekin työ nyt saisi päätöksensä, kun apua sain siihenkin ongelmaan :)

Tölkinaukaisijoista virkattu sydän

Mutta tosiaan nuo kaksi muuta tekniikkaa olivat minulle aivan uusia tuttavuuksia ja niitä sitten testailin. Tölkkien lenkkejä olin keräillyt jo itsellekkin, kun tiesin että niitäkin voi käsitöissä hyödyntää. Tähän mennessä en kuitenkaan vielä tiennyt että mitä ja miten niistä voisi mitään tehdä. Siksipä sattuikin todella hyvin, kun minun pöytäryhmässä se opetettiin. Tunnilla teimme tölkkien aukaisulenkeistä sydämet. Se oli aika helppo ja nopea työ tehdä, ainoastaan kiinteitä silmukoita lenkkeihin. Niitä voisi myös tehdä koululaisten kanssa esimerkiksi näin ystävänpäivän aikaan. Valmiilla sydämillä voisi vaikka koristella ystävänpäiväkortteja tai niistä voisi tehdä ystävälle lahjaksi esimerkiksi korvakorut tai rintakorun. Miksei sydämillä voisi koristella vaikka hääjuhlaakin?

Ribbivirkkaus oli myös aika yllättävä tuttavuus, sillä se tehtiin ihan tavallisilla kiinteillä silmukoilla, mutta silmukat tehtiinkin aina edellisen kierroksen silmukan takalenkkiin. Olen tottunut aina tekemään silmukat kumpaankin lenkkiin ja jos joku on tehnyt vain toiseen lenkkiin, olen mielessäni ajatellut, että "tuokin tuossa väärin virkkaa". Mutta sitten sitä huomaa omien ajatuksiensa ja tietämyksensä rajallisuuden ja toteaa, että virkkaustakin voi tehdä niin monella eri tavalla jotka kaikki ovat oikein.