Neulominen on ollut minulle aina kaikista tärkein ja lähinnä sydäntä olevan käsityömuoto. Olen oppinut neulomaan jo ilmeisesti ihan ala-asteen alimmilla luokilla tai ehkä jopa jo ennen kouluun menoa. Varhaisin varma muistoni neulomisesta on kolmannelta luokalta, kun tein itselleni villasukat. Lanka oli violettia Seitsemää veljestä ja ihan käyttökelpoiset sukat niistä tulikin. Seuraava iso neuletyöni olikin sitten jo villapaita, jonka myöskin tein ala-asteella. Tämä tapahtui muistaakseni neljännellä luokalla. Silloinkin lankana oli Seitsemän veljestä, mutta tällä kertaa sinisävyisenä.
Neulominen on siis ollut minulle aina todella tärkeää ja siten myös itseneulottuja lahjoja on tullut tehtyä ihan omiksi tarpeikseni. Muistaakseni yläasteella tein ensimmäistä kertaa jokaiselle perheenjäsenelleni jotain itseneulottua joululahjaksi ja sen jälkeen se onkin ollut enemmän sääntö kuin poikkeus. Varsin hyvin muistan toissa joulun, kun tein veljelleni villasukkia joululahjaksi. Hän pitää oikein pitkävartisista saapassukista kaikista eniten, joten päätin sitten tehdä hänelle sellaiset. Ja vaikka kuinka paljon olen neulonut ja vaikka kuinka tiesin että Juholla on iso jalka, niin siltikin meinasi usko loppua monta kertaa neulonnan ohessa. Sillä ikinä ei ole yhteen pariin sukkia mennyt niin paljoa lankaa, kuin mitä niihin sukkiin meni, enkä ikinä ennen ollut tehnyt niin suuren näköisiä sukkia! Sukkiin meni loppujen lopuksi puolitoista kerää Seitsemän veljestä lankaa, ja minulla oli vielä niitä isoja 150 gramman keriä käytössä! Silmukoita oli 16 puikollaan varressa mutta jalkaterään päästyäni vähensin kahdelta puikolta yhdet ylimääräiset silmukat, joten jalkaterän kohdalla kahdella puikolla oli 16 ja kahdella 15 silmukkaa. Olin ihan varma että sukista tuli aivan liian isot ja sitten jouluaattona kun Juho pakettinsa aukaisi, sanoinkin hänelle, että ne ovat varmaankin aivan liian suuret, mutta pienennän niitä sitten jos tarvitsee. Juho nykäisi sukat jalkaansa ja meinasi vaan että ei tarvihe. Olivat kuulemma justiinsa sopivan kokoiset!
Neuloa osaisin siis varmaan unissaankin, joten olenkin koko ajan siirtynyt yhä vaikeampiin ja vaikeampiin malleihin sekä alkanut itse suunnittelemaan neuleitani. Tässä seuraavana kaksi kuvaa mallitilkuista joista ainakin toisen esittelin muillekkin opiskelijoille. Näistä kumpikin on peräisin englanninkielisistä ohjeista, ensimmäinen sukkaohjeesta ja toinen kynsikäsohjeesta.
https://www.dropbox.com/s/yjl61pd1rftq6q3/IMG_0186_25.jpg
https://www.dropbox.com/s/phfvtys07xrepvz/IMG_0190_25.jpg
Tunneilla opettelimme myöskin neulomaan vasenkätisesti. Oli yllättävää huomata, kuinka hyvin omat vasenkätiskokeilut muistuivat mieleen ja neulominen olikin todella helppoa myös vasenkätisesti. Viime vuonna kun olin orientoivassa harjoittelussa normaalikoululla tuli minulla eteeni neulomisen opettaminen viidesluokkalaisille. Sinänsä siinä ei ollut mitään uutta; olinhan ollut lähes puoli vuotta alakoululla töissä ja opettanut siellä kolmasluokkalaiset pojat neulomaan onnistuneesti. En kuitenkaan tiennyt olisiko minulla tällä kertaa vasenkätisiä oppilaita. Vasenkätisiä kun ei aiemmin ole minun tarvinnut opettaa neulomaan. Kaiken varalta opettelin silloin neulomaan vasenkätisesti, mutta kyllähän se oli vaikeaa! Sain aikaiseksi ehkä 5x5 cm kokoisen tilkun ja käytin aikaa siihen ainakin tunnin. Joka välissä täytyi tilkkua kääntää ja kokeilla että miten se menisi oikein vasenkätisesti. Mutta opin kuin opinkin. Ja vaikka kertaakaan yli vuoteen en oolut neulonut vasenkätisest tuon ensimmäisen kokeilun jälkeen, luonnistui se tunnilla kuin tanssi. Ainakin jotain on siis tullut opittua :D
Itse olen tottunut luomaan silmukan neuloen ja esimerkiksi nurjaa silmukkaa neuloessa lanka on minulla työn takana. Kun opetan vasta-alkajia, pidän huolta siitä, että kaikki antamani ohjeet ovat keskenään samansisältöisiä. Esimerkiksi jos oppilailla on käytössä oppikirja, katson miten siellä on asia neuvottu ja sitten opetan itse samalla tavalla kuin mitä kirjassakin lukee. Opettamisessa sinänsä minun täytyy muistaa se, että oppilaat ovat kaikki erilaisia ja he kaikki myöskin oppivat hiukan eri tavoin. Minun täytyy siis antaa heille jokaiselle jotain. Esimerkiksi minulla voi olla paperille tulostettuja ohjeita osalle, toiset voivat katsoa malliesimerkkiä videolta ja osa tarvitsee puhuttuja ohjeita kaikista eniten.
Toisella käsinneulontakerralla tulleista ideoista voisin käyttää useita omissa neuletöissäni. Esimerkiksi nahkanauhalla neulominen oli todella mielenkiintoisen kuuloista. Myöskin toinen, jota en ollut koskaan ennen kokeillyt oli kaksinkertaisen neuleen tekeminen kahdella värillä. Voisin hyvinkin kuvitella tekeväni itselleni paksun patalapun sillä tekniikalla tai vaikkapa istuinalusia parvekkeen lattialle. Vaihtaisin vain materiaaliksi esimerkiksi puuvillalangan ja tekisin ruudullista neuletta. Neuleen edistyessä muodostuneisiin taskuihin voisi laittaa esim. vanua tai vanulevyä, jolloin siitä tulisi entistäkin pehmeämpi. Taitaap ameidän parvekkeelta sellaisia löytyä kesän edetessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti