Minun luontoni on..

>>Nouse luontoni lovesta,
     kiven alta kiilusilmä,
     paaden alta paikka poski,
     hongan alta haltijani,
     pue päälle palava paita...>>

Kun suunnittelun lähtökohtana oli mystinen metsä, aloin heti ajattelemaan suomalaisen kansanperinteen mystisiä hahmoja. On metsän ja veden jumalia jne. Mutta en halunnut ottaa niin tunnettua hamoa toteutettavakseni, vaan etsin vain yhä syvemmältä netin uumenista mahdollisia hahmoja. Kunnes tuo yllä oleva loitsu osui silmiini. Siitä samasta hetkestä lähtien tiesin, minkä hahmon tulen toteuttamaan.

Myös se seikka, että hahmon nimi on Luonto, kiinnostaa minua kovasti. Sillä aina kun olen kertonut muille ihmisille hahmoni nimen, olen saanut aloittaa hahmoni tarinan kertomisen. Ja siitä minä pidän.

Hahmon merkitys on myös minulle tärkeä. Se kertoo ihmisten henkisestä voimakkuudesta ja sen parantamisesta loitsuin. Itse olen ollut aina aika voimakastahtoinen ja olen ylpeä siitä. Se on myös minulle itselleni sellainen piirre minussa itsessäni ja äitini puolen suvussa, että arvostan sitä kun löydän sen itsestäni. Sillä on myös ajan saatossa kerskuttu kerran kuin toisenkin. Äitini on kotoisin Limingan kunnasta Heinijärven kylästä ja hänen sukunsa on hallinnut monta sataa vuotta tilaa nimeltä Rosi. Onkin puhuttu rosilaisista kun on tarkoitettu tämän suvun jäseniä. Erään kerran isoisäni (ilmeisesti hiukan riideltyään suvun naisten kanssa) sanoi näin: "Rosin akkain kanssa kun tappelee, niin se on kuin vastatuuleen kusis; silimille se tullee kumminkin." Mielestäni hän on osannut kyllä valita sanansa aika hyvin :D Ja kun ajattelen esimerkiksi itseäni ja siskojani, niin kyllä tämä sama luonteenpiirre on säilynyt meillekkin. Että voi niitä miesparkoja, jotka meidän kanssa hynttyyt lyö yhteen, osaamme olla ehkä hiukan itsepäisiä siskojeni kanssa :D Ja kerran löytämäni aforismi kertoo myös tästä samasta seikasta hiukan eri sanoin: "Mielipiteeni on voinut muuttua, mutta ei se tosiasia, että olen oikeassa."

Joten eiköhän Luonto ole minulle oikein sopiva hahmo toteutettavaksi :D

Ensimmäinen osio, jonka sain käsinukestani valmiiksi oli pää. Aloin tekemään sitä tunnilla ja sainkin sen tunnin aikana jo valmiiksikin. Nukelle tuli kiinni olevan viirusilmät ja aikas iso suu ja nenä.

Mekko-osan aloitin huovuttamalla kohtalaisen suuren kelta-oranssi-punasävyisen huovan. Mietin huovuttaessani että teenkö aluksi vain esihuopaa, josta sitten leikkaan kaavat ja huovutan osat yhteen vai valmistanko huovan loppuun asti ja sitten ompelen osat yhteen. Päädyin tekemään jälkimmäisen vaihtoehdon, eli tekemään huovan loppuun asti valmiiksi ja sitten ompelemaan kappaleet yhteen. Huovasta tulikin niin sievän näköinen, että sitä ei meinannut raskia leikata ollenkaan.

Kuten seuraavasta kuvasta huomaa, aloitin mekon kaavan piirtämisen piirtämällä ensiksi oman käteni ääriviivat paperille. Sitten aloin hahmottelemaan mekkoa käteni päälle. Näin sain mekosta tarpeeksi ison, että käsi sen sisään mahtuu. Piirsin aluksi koko mekon punaisella tussilla, mutta koska en saanut siitä symmetristä, ja vasen reuna oli sievempi, niin taitoin kaavan keskeltä kahtia ja piirsin oikean reunan ikään kuin muotin avulla. Näin sain mekosta symmetrisen.

https://www.dropbox.com/s/5pg8cfcn7lbu34k/IMG_0219_20.jpg

Asettelin kaavan huovan päälle siten, että sain kaksi hyvän väristä palasta huovasta. Seuraavaksi ompelin kappaleiden reunat yhteen pienin ja kirein pykäpistoin. Lankana käytin punasävyistä muliinilankaa, joka vaihtoi väriä aina tasaisin väliajoin. Mielestäni se sopi oikein hyvin huopani väriin.

Kun mekon saumat oli ommeltu, aloin kirjomaan liekkejä esiin huovasta. Käytin samaa lankaa kuin kappaleitakin ommellessani, mutta liekit toteutin varsipistoin. Tajusin vasta kirjonnan aloitetuani, että olisi ollut helpompi, jos olisin ensin kirjonut liekit ja sitten vasta ommellut kappaleet yhteen. Mutta onnistui työ tässäkin järjestyksessä. Kuvassa näkyy muutamia liekkejä sekä kappaleiden kiinnitysreunaa.

https://www.dropbox.com/s/8pke768plqfoebu/IMG_0139_20.jpg

Kun olin saanut liekit kirjailtua aloin suunnittelemaan nuken päähinettä. Sen piti olla suippokärkinen, mutta alareunan halusin olevan elävän näköinen eikä vain saksilla leikattu sauma. Tämän takia leikkasin hattukappaleet huovan kulmista, jotta reunasta tulisi mahdollisimman elävä. Hatussa tein myös saman virheen kuin mekossakin, eli ompelin ensiksi palaset yhteen ja vasta sitten aloin kirjomaan. Mutta myös näistä kirjailuista tuli mielestäni todella hyvät. Varsinkin hatun takaosan kirjailuihin olen todella tyytyväinen.

Hatun teon jälkeen seuraava vaihe oli pään kiinnittäminen vartaloon. Se meinasi olla välillä aika vaikeaa, mutta onnistui lopulta hyvin. Tosin omat sormet joutuivan neulan pistojen kohteeksi aika monta kertaa ompelun edetessä. Ompelin pään kiinni muliinilangalla ja sitten huovutin sitä vähäsen kiinni vartaloon neulan avulla.

Kun hattu oli valmis ja nuken päässä, näytti nukke kuitenkin vielä vähän keskeneräiseltä. Päätin tehdä sille vielä kämmenet ja laittaa huivin sen kaulaan. Kämmeniä varten huovutin ruskeasta ja harmaasta villasta levyn, josta sitten leikkasin kämmenet. Huivi muodostui huovan leikkausjätteestä. Sopivasti oli jääny ttuollainen kolmiohuivin mallinen kappale tähteeksi, joten kirjailin siihenkin liekkejä ja kiinnitin sen kahden kirpputorilta läydetyn napin avulla paikoilleen. Huivi paitsi näyttää hyvältä nuken päällä, myös peittää alleen pään ja vartalon yhtymäkohdan.

Lupuksi tein vielä nukelle eräänlaisen kaulariipuksen. Malli riipukseen sai alkunsa moni- ja interkulttuurisen käsityön kurssilla. Tällä kurssilla tämä riipus toimii ikäänkuin minun signeerauksenani tekemilleni töille. Jokaisesta kurssityöstä löytyy tällainen huopaympyrä kuin myöskin jokaisesta työselosteesta.

https://www.dropbox.com/s/cpm99gw17b9blxa/IMG_0217.JPG

Ja tässä vielä kuva valmiista käsinukesta.

https://www.dropbox.com/s/kb05p8i6fe8y6iz/IMG_0206_25.jpg