Tällä kerralla aiheena oli märkähuovutus. Minä en demolle päässyt sillä olin SOOL:n (Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto) järjestämässä koulutuksessa Helsingissä. Koulutus siellä alkoi jo sen verran aikaisin, etten aamutunneille pystynyt osallistumaan.
Mutta vaikken tunneille osallistunutkaan, huovutin kyllä sitten useaan otteeseen kotona. Aluksi se tuntui tosi työläältä ja raskaalta eikä mikään oikein meinannut onnistua. Huovutuskokeiluistani todellakin huomaa, että mitkä on tehty kurssin alussa ja mitkä kurssin edetessä jo pidemmälle. Huovutusta sinänsä olen kyllä tehnyt jo ala-asteella ensimmäisen kerran, muistaakseni kuudennella tai viidennellä luokalla. Silloin huovutimme tasoa jota sitten myöhemmin kirjoimme. Minun työhöni tuli poro, joka mutustelee jäkälää hillasuolla. Se työ on vieläkin äidin ja isän makuuhuoneen seinällä kehyksissä.
Seuraavan kerran olen huovuttanut seitsemännellä luokalla, silloin myöskin huovutimme tasoa jota sitetn kirjoimme. Mutta sen lisäksi teimme äitienpäivä kukat huovuttamalla kinder-yllätysmunista saatavien kuorien ympärille. Saimme itse valita minkä väriset kukat teemme ja kun huovutukset oli kuivaneet, ne leikattiin auki ja näin saaduista pallon puolikkaista muotoiltiin saksilla kukan terälehdet. Tämän jälkeen saimme koristella kukkia helmillä ja paljeteilla. Minun kukastani tuli violetti ja siinä oli myös violetteja helmiä ja paljetteja. Lopuksi kukan taustalle ommeltiin rintaneula. Myöskin tämä huovutustyöni on edelleen äidilläni tallessa.
Tämän enempää en ole koulussa huovuttanut, mutta sen sijaan jonkin verran kotona. Kotona en ole kuitenkaan märkähuovuttanut virallisesti ollenkaan, vaan olen ensin neulonut tai virkannut huopuvasta langasta jotakin ja sitten huovuttanut sen pesukoneessa. Esimerkiksi viime talvena kun minulla ei ollut kunnollista patakinnasta, neuloin sen ensiksi Huopanen-langasta ja sitten laitoin pesukoneeseen huopumaan. Kun kinnas oli huopunut ja kuivanut, neulahuovutin siihen vielä saman langan säikeillä selkämykseen ja peukaloon kiemuran. Tässä linkki kuvaan patakintaastani.
https://www.dropbox.com/s/i6kkn1qjxvpc8o5/IMG_0096_25.jpg
Koska tasohuovutusta olen tehnyt jo sen verran useasti, niin en ala sitä tässä suuremmin avaamaan. Mutta tuli kurssin puitteissa kyllä uuttakin informaatiota tasohuovutuksen suhteen. Meillä ei esimerkiksi oltu koskaan ohjeistettu laittamaan mitään verkkoa työn päälle huovutuksen alkuvaiheessa eikä myöskään rullaustekniikka ollut tullut koskaan aikaisemmin minulla vastaan. Kolmas uusi asia joka tasohuovutuksessa tuli oli se, että huopaa tulee heitellä huovuttamisen loppuvaiheessa voimakkaasti. Nyt sainkin paljon tukevampia huopia aikaiseksi kuin mitä aiemmin.
Yleisesti huovutukseen liittyen huomasin sen, että kun minulla on hiukan arat kädet saippuavedelle tai käytännössä millekkään vedelle, niin alussa käytin koko ajan kumihanskoja. Ne kuitenkin hiostivat ja niiden sisään meni tasaisin väliajoin vettä, joka ärsytti entistäkin pahemmin käsiäni. Lisäksi huomasin, että kun hieroin villoja verkon lävitse hanskat kädessä, niin verkon läpi tuli todella paljon nukkaa ja verkko meinasi jäädä ihan koko ajan kiinni työhön. Hanskoista tuli myös jotenkin todella nihkeät ulkopuolelta ja ne takersivat koko ajan. Olin jo aivan varma että minun käyttämäni verkko tai villa on todella huonolaatuista. Sitten heitin yhdessä vaiheessa hanskat pois kädestäni kun ne hörppi koko ajan vettä. Ja heti kun aloin huovuttaa pelkillä käsillä, ei nukkaa tullut enää nimeksikään. Eli ne hanskat saivat sen nukan nousemaan verkon lävitse. Tämän huomattuani en käyttänyt enää hanskoja ollenkaan, sen verran nopeammin ja helpommin huovuttaminen ilman hanskoja kulki.
Perinteisen tasohuovutuksen lisäksi kokeilin nuno-huovutusta eli kankaan päälle huovuttamista, huopapitsiä, pallon huovuttamista, kolmiulotteisen muotin päälle huovuttamista, huovan kuviointia intarsiatekniikalla sekä siis sitä tasohuovutusta.
Kankaan päälle huovuttaminen oli aika kivaa, koska sillä sai tehtyä helposti maisemia tai "tauluja". Minun nuno-huovutuksessani on punaisia kukkia vihreällä niityllä.
https://www.dropbox.com/s/rd1pw7zb2f8168l/IMG_0168_25.jpg
Huopapitsistäni ei tullu taivan sen näköistä kuin mitä mallikuvissa oli. Ehkä minulla oli hiukan liian ohuet palaset muodostamassa ristikköä.
https://www.dropbox.com/s/qtkak543sbl1p3q/IMG_0169_25.jpg
Huovuttamistani palloista tuli oikein sievän näköisiä ja värisiä, kuten myöskin intarsia kuvioinnista tuli sievä.
https://www.dropbox.com/s/i46uet5or3ceja5/IMG_0170_25.jpg
https://www.dropbox.com/s/65gh9kvuz3g4vwu/IMG_0166_25.jpg
Viimeisenä mutta ei laintaa vähäisimpänä ovat kolmiulotteisen muotin päälle huovutetut kukkaset. Päätin tehdä kukkaset samalla ohjeella kuin millä olen aikanani seitsemännellä luokallakin tehnyt. Se eroaa siinä power pointin ohjeeseen, että kun siinä ohjeessa käsketään muotti ottaa pois huovan sisältä jo kesken huovutuksen, niin minä jätin muotin huovan sisälle ja annoin sen kuivaa sellaisenaan. Sitten kun huopa oli kuivanut leikkasin sen auki saksilla ja muotoilin kukalle terälehdet. Lopuksi koristelin kukat mm. lasi- ja siemenhelmin sekä paljetein. Näistä kukista ensimmäinen on koristeltu pelkistetymmin ja toinen runsaammin.
https://www.dropbox.com/s/sxe8lf0uksjg5m8/IMG_0164_25.jpg
https://www.dropbox.com/s/7ct1sbymyfujjes/IMG_0160_25.jpg
Sitten vielä vähän teoriasta huovutuksen takana. Villakuidut siis huopuvat niiden kuiturakenteen johdosta. Esimerkiksi puuvillalla ei ole tällaista suomurakennetta kuiduissaan, joten puuvilla ei siis huovu. Villakuitu on suomuinen ja kun se kastuu, suomut aukeavat. Ja sitten kun kastuneita villakuituja hangataan, suomut takertuvat toisiinsa kiinni. Eli vesi on siis välttämätöntä suomujean aukeamiselle. Lämmin vesi aukaisee suomuja ja kylmä vesi puolestaan saa suomut menemään kiinni. Eli kun ensin tarvitaan lämmintä vettä huopumiseen niin lopuksi tarvitaan kylmää vettä vanumiseen. Mutta vesi ei kuitenkaan saa olla liian kuumaa huovutusvaiheessa, sillä muuten villa saattaa huopua liian nopeasti. Samaten saippua on tärkeä osa märkähuovutusta, sillä sen avulla villakuidut liikkuvat paremmin toistensa lomaan.
Mekaanista muokkausta voi tehostaa esimerkiksi epätasaisella alustalla. Auton muovimatto tai vaikka kylpyhuoneen lattia (varsinkin jos kylpyhuoneessa on pienet laatat) ovat hyviä alustoja. Rullatessa huopaa voi myös käyttä esimerkiksi vanhaa kaulinta. Silloin ei myöskään rystyset osu kipeästi alustaa vasten. Vanutusvaiheessa hyvä apukeino on esimerkiksi heitellä huopaa voimakkaasti lavuaarin pohjaa vasten. Tällöin huovan pinnasta tulee hiukan röpelöinen; mitä kauemmin heittelen huopaa, sitä epätasaisempi huovan pinnasta tulee ja sitä pinempi huovasta itsessään tulee.
Eri villat huopuvat eri lailla niiden kuiturakenteen vuoksi. Esimerkiksi merinolampaan villa on pikä- ja suorakuituista, joten sitä on vaikeampi huovuttaa. Huovuttajan täytyykin itse repiä merinovilla lyhyemmiksi kuiduiksi, jotta hänen huovuttamisurakkansa helpottuu. Sitä vastoin suomenlampaan villa on lyhyempi- ja kiharampikuituista, joten kuidut menevät lomittain paljon nopeammin. Suomenlampaan villa onkin helppo ja nopea huovuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti