Kun kevään ensimmäiset hiukankaan lämpimät päivät saapuivat Savonlinnaan, ryntäsin saman tien parvekkeelle nauttimaan auringon lämpimistä säteistä viltin ja villasukkien kanssa. Mutta parvekkeen penkki olikin epämiellyttävän kova, etenkin käsinojat (koska tottahan penkillä piti röhnöttää pitkin pituuttaan). Siitä epämukavasta tunteesta selässä sai tämä tyyny ideansa. Värit tyyny sai keväisestä luonnosta; ruskeasta mullasta ja vihreistä taimista.
Näin kirjailin koneneuletyöni esittelypaperille. Tyyny on siis syntynyt tarpeeseen. Päätin tehdä tyynyni puuvillalangasta, jotta se kestäisi paremmin Suomen kesän vaihtelevia olosuhteita. Tokihan rankkasateella tyyny täytyy silti sisälle tuoda, mutta ehkä se ei kasteesta tai kylmistä öistä olisi millänsäkään.
Päätin tehdä tyynystäni pystyraidallisen ja neuloa jokaisen raidan erillisenä kappaleena. Aluksi ajattelin tekeväni kummallekin puolelle tyynyä yhden kaitaleen pitsineuletta ja muut sileää neuletta. En kuitenkaan mieleistäni mallikertaa koneiden ohjekirjoista löytänyt, niin päätin sitten tehdä kaikki kappaleet sileällä neuleella. Kun kappaleet olivat valmiit, oli enää niiden kiinnitys toisiinsa jäljellä. Alun perin oli tarkoitus kiinnittää kappaleet ommellen, mutta kun siitä ei millään saanut sievän näköistä, niin päädyin sitten virkkaamaan kappaleet kiinni. Tyynyn ylä- ja alareunaan virkkasin tarkoituksella liian paljon silmukoita, jotta reunoista tulisi kauniin eloisat; vaikka en pitsimallia löytänyt, niin halusin silti jotain elävyyttä tyynyyni.
Ostin kaupasta valmiin sisustyynyn, mutta kun testasin tekemääni päällistä siihen, sisustyynyn valkoinen väri kuulsi ikävästi neuleen läpi. Siispä päätin ommella ensiksi kankaasta tyynylle hyvin yksinkertaisen päällisen ja laittaa vasta sen jälkeen neulomani päällisen. Aluskangas oli vihreä-sinisävyinen ja nyt tyyny näyttää mielestäni paljon paremmalta kuin ilman aluskangasta. Linkissä vielä kuva valmiista tyynystä.
https://www.dropbox.com/s/px6w7ps9whnfvsm/IMG_0144_20.jpg
Tätä koneneuletyötä toteuttaessani kiertelin lukemassa ohjekirjoja ainakin puolesta koneista. Suurin osa lukemistani ohjekirjoista oli paksulankakoneiden, mutta luin myös ohutlankakoneiden ohjekirjoja. Pääasiallisesti etsin juurikin pitsimalleja työtäni varten, joten aika monesti vain selailin muiden sivujen ohitse malleja etsiessäni. Jonkun kerran kuitenkin tutustuin ohjekirjaan lähemminkin. Monesti silloin, kun työ alkoi jo kyllästyttää ja välillä piti tehdä jotain aivan muuta kuin neuloa :D
Yleisesti ottaen ohjekirjoista opin, että niissä on monet asiat selitetty hyvinkin tarkaan ja yksityiskohtaisesti, mutta sitten joissain kohti oletetaan aivan älyttömästi. Lukijan oletetaan tietevän jotain eikä sitä selitetä sen enempää, ainoastaan todetaan että tee. Aloittelijalle kuten minä sellaiset kohdat on vaikeita.
Lähtökohtaisesti kuitenkin olen oppinut ohjekirjoista aikalailla paljon siitä, mitä yleensäkin tiedän neulekoneista. En voi sanoa että kaikkea, mutta huomattavan osan. Tämä korostuu varsinkin sen takia, että esimerkiksi ensimmäisellä koneneulontakerralla en ollut alkutunnista paikalla. En siis kuullut yhteistä ohjeistusta neulekoneeseen. Olin kylläkin katsonut power pointin ennen tunnille tuloa jo kotona, mutta ei se ole sama asia kuin että kuulisi selitettävän sitä samaista power pointia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti