Neulahuovutus

Tällä demokerralla aiheena oli neulahuovutus ja erityisesti pään huovuttaminen hahmolle. Saimme jokainen omat palamme superlonia, joista leikkelimme saksilla aihiot päitä varten.

Ko kerranki saa raatata niinko parhaite ossaa!

Eli "kun kerrankin saa puhua niin kuin parhaiten osaa" olisi varmaan aika hyvä suomennos tuolle otsikolle.

Tämä on makramea! Eiku eipä ollutkaan..

Otin mukaani solmeilutunnille työn, jonka olen tehnyt viidennellä luokalla. Ja työ oli nimen omaa opetettu minulle makramen nimellä. Joten tottahan olin aivan varma, että työni siis makramea on. Kuinkas ollakaan, eipäs se ollutkaan. Tässä käy taas ilmi se, miten nimet voivatkin johtaa harhaan.

Parvekkeen penkille pehmustetta

Kun kevään ensimmäiset hiukankaan lämpimät päivät saapuivat Savonlinnaan, ryntäsin saman tien parvekkeelle nauttimaan auringon lämpimistä säteistä viltin ja villasukkien kanssa. Mutta parvekkeen penkki olikin epämiellyttävän kova, etenkin käsinojat (koska tottahan penkillä piti röhnöttää pitkin pituuttaan). Siitä epämukavasta tunteesta selässä sai tämä tyyny ideansa. Värit tyyny sai keväisestä luonnosta; ruskeasta mullasta ja vihreistä taimista.

Neulekone ei ole vihollinen!

Tai ainakin niin toivoin ennen kuin aloitin niillä neulomisen!

Viluisten varpaiden villiinnyttäjät

Ulkona paukkuva pakkanen
Sisällä takan loimu
Sohva ja villainen viltti
Mutta niin viluisat varpaat
Silloin sukat jalkaan löytyi
Ja viluiset varpaat villiintyi

Kutomatta kuvotaan... eiku!

Neulominen on ollut minulle aina kaikista tärkein ja lähinnä sydäntä olevan käsityömuoto. Olen oppinut neulomaan jo ilmeisesti ihan ala-asteen alimmilla luokilla tai ehkä jopa jo ennen kouluun menoa. Varhaisin varma muistoni neulomisesta on kolmannelta luokalta, kun tein itselleni villasukat. Lanka oli violettia Seitsemää veljestä ja ihan käyttökelpoiset sukat niistä tulikin. Seuraava iso neuletyöni olikin sitten jo villapaita, jonka myöskin tein ala-asteella. Tämä tapahtui muistaakseni neljännellä luokalla. Silloinkin lankana oli Seitsemän veljestä, mutta tällä kertaa sinisävyisenä.

Minun luontoni on..

>>Nouse luontoni lovesta,
     kiven alta kiilusilmä,
     paaden alta paikka poski,
     hongan alta haltijani,
     pue päälle palava paita...>>

Saippuaa ja vettä

Tällä kerralla aiheena oli märkähuovutus. Minä en demolle päässyt sillä olin SOOL:n (Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto) järjestämässä koulutuksessa Helsingissä. Koulutus siellä alkoi jo sen verran aikaisin, etten aamutunneille pystynyt osallistumaan.

Raha ratkaisee!

Kolmannella demokerralla aiheena oli yhteisöllinen virkkaus ja käsityöaktivismi. Itse en tälle tunnille päässyt kun olin lomittajana kotona, mutta projektissa olen mukana tottakai.

Virkkausdemotusta

Tälle kerralle meillä oli ennakkotehtävänä tutustua johonkin meitä kiinnostavaan virkkauslajiin, -tekniikkaan, -ilmiöön tai -materiaaliin, kokeilla sitä ja valmistautua esittelemään se muille.

Minä valitsin tekniikakseni koukkuamisen. Olin jo aiemmin kokeillut koukkuamista, mutta kokeiluistani ei silloin tullut oikein mitään. Nyt päätinkin opetella tekniikan ihan kunnolla. Tarjalla oli hyvä koukkuamiskirja, josta katsoin ohjeita ja valitsin demottavaksi sekä ihan perinteisen koukkuamisen että koukkuamispinnan, joka näytti aivan neulotulta. Opettelin tekemään pinnat kunnolla ennen tuntia ja tein niistä mallitilkut. Otin mukaani tunnille myös kummastakin mallista keskeneräiset tilkut. Aloitin demoamisen näyttämällä ensin valmiin mallitilkun perinteisestä koukkuamisesta ja sitten näytin miten sitä tehdään. Sen jälkeen näytin toisen mallitilkun ja sitten miten sitä tehdään. Toinen mallitilkku toimi tavallaan "kehittyneempänä" versiona koukkuamisesta.

Kurssin alku

Noo, vaikka tuosta kurssin alusta nyt alkaakin olla jo kohta kolme viikkoa, niin eiköhän nuo asiat ole vielä (toivottavasti!) aika hyvässä muistissa.

Eli kurssi alkoi siis 27.1 ja ensimmäinen käsittelemämme asia oli virkkaus. Olimme saaneet jo hyvissä ajoin Tarjalta ennakkotehtävän ensimmäistä demokertaa varten ja minäkin olin aloittanut pienten mallitilkkujen virkkaamisen jo joululoman aikana. Se oli sellainen hyvä puuha, jonka saattoi aina aloittaa kun ei ollut mitään tekemistä, mutta sen saattoi myös hyvillä mielin jättää välillä pitkäksikin aikaa pöydälle odottamaan; niissä kun ei tarvinnut muistaa oikeastaan mitään muuta kuin se, miten mitkäkin silmukat tehdään. Joululomalla sainkin jo aika ison kasan mallitilkkuja tehtyä.